Lausunto ehdotuksesta ottaa käyttöön vuosimaksu .fi-verkkotunnusvälittäjille
Liikenne- ja viestintäministeriö on julkaissut asetusluonnoksen Liikenne- ja viestintäviraston sähköiseen viestintään liittyvistä suoritteista perittävistä muista maksuista, ja pyytänyt siihen lausuntoja 20.11.2025 mennessä.
Kyseinen asetus vaikuttaa suoraan siihen, kuka voi toimia .fi-verkkotunnusvälittäjänä ja millä kustannuksilla – ja siten suomalaisen verkkotunnusjärjestelmän tasapuolisuuteen ja kilpailuun.
Asetusluonnos on saatavilla lausuntopyynnön yhteydessä. Esitän tässä kirjoituksessa julkisen lausuntoni.
Asetuksen tavoitteissa mainitaan seuraavaa:
Uusi verkkotunnusvälittäjän vuosimaksu olisi 400 euroa vuodessa ja sillä katettaisiin kasvussa olevia verkkotunnusvälitystoiminnasta aiheutuvia kustannuksia. Verkkotunnusmaksut ovat vuodesta 2016 olleet nykytasolla, joten verkkotunnusmaksuja korotettaisiin 33 %. Muiden kuin kiinteämaksuisten omakustannearvon mukaisten julkisoikeudellisten suoritteiden työtuntimaksua korotettaisiin 150 eurosta 180 euroon.
Vaikutukset pieniin toimijoihin ja markkinoihin
Haluan lausua huoleni ehdotuksesta ottaa käyttöön 400 euron vuosittainen välittäjämaksu, joka koskisi kaikkia välittäjiä riippumatta toiminnan laajuudesta tai tarkoituksesta. Nykyinen verkkotunnusvälittäjämalli on mahdollistanut isojen välittäjien rinnalla myös sellaisten pienten yhteisöjen ja yksityishenkilöiden rekisteröitymisen verkkotunnusvälittäjiksi, jotka eivät tarjoa välityspalveluita ulkopuolisille asiakkaille, vaan hallinnoivat itse omia verkkotunnuksiaan. Malli on mahdollistanut tehokkaan itsepalvelun ilman välikäsien tuomia lisäkustannuksia. .fi-verkkotunnuksen vuosimaksu suoraan Traficomilta rekisteröitynä on ollut 9 €, kun se suurimpien välittäjien kautta on ollut keskimäärin 15–25 €.
Ehdotettu 400 euron vuosimaksu asettaa yksityishenkilöt ja pienet välittäjät kohtuuttomaan asemaan verrattuna suuriin kaupallisiin toimijoihin. Esim. tämän hetken suurimmalla verkkotunnusvälittäjällä on yli 100 000 tunnusta, jolloin yksittäisen verkkotunnuksen hinnannousu on täysin marginaalinen. Sen sijaan välittäjälle, joka hallinnoi vain yhtä omaa tunnusta, hinnankorotus olisi 45-kertainen (9 € → 409 €).
Tämä muutos murentaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja poistaa yksityishenkilöiltä ja pieniltä yhteisöiltä mahdollisuuden hallinnoida omia tunnuksiaan kohtuullisella kustannuksella, vaikka heidän toimintansa ei aiheuta Traficomille merkittävää hallinnollista kuormaa.
Toteutuessaan asetus vähentäisi radikaalisti pienten välittäjien määrää ja heikentäisi kilpailua. Käytännössä se olisi suora tulonsiirto suurille verkkotunnusvälittäjille, jotka voivat jyvittää ja läpilaskuttaa vuosimaksun ilman merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.
Ehdotettu vaihtoehtoinen ratkaisu
Ehdotan Traficomille kustannusneutraalia ratkaisua, joka kohtelisi kaikkia rekisteröityjä verkkotunnusvälittäjiä tasapuolisesti: välittäjäkohtaisen vuosimaksun sijaan sama summa jyvitetään kaikkien tunnusten kesken. Traficomin verkkotunnusvälittäjähaussa on tällä hetkellä 1266 välittäjää, jotka tarjoavat tunnusten välityspalveluita asiakkaille julkisesti. Rekisteröityjen välittäjien kokonaismäärä on varmasti tätä suurempi, mutta tämä luku tarjoaa hyvää osviittaa siihen, monta välittäjää jäisi jatkamaan toimintaansa vuosimaksun mahdollisen käyttöönoton jälkeen. Jos nämä kaikki välittäjät pysyvät toiminnassa ja maksavat uuden 400 € vuosimaksun, Traficomin tuotto tästä maksusta olisi noin 506 000 € vuodessa. Tällä hetkellä .fi-tunnusten kokonaismäärä on noin 554 000.
Korottamalla .fi-verkkotunnuksen vuosihintaa yhdellä eurolla Traficom voisi saavuttaa samat taloudelliset tavoitteet ja samalla säilyttää nykyisen mallin, joka mahdollistaa kaikenkokoiset verkkotunnusvälittäjät.
Maksuperustelain näkökulma ja vetoomus siirtymäajan puolesta
Maksuperustelain (150/1992) 6 §:n mukaan julkisoikeudellisesta suoritteesta valtiolle perittävän maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää. .fi-verkkotunnusten kohdalla nämä kustannukset syntyvät pääasiassa verkkotunnusten käsittelystä ja ylläpidosta, eivät välittäjien lukumäärästä.
Traficomin verkkotunnusjärjestelmä on pitkälti automatisoitu. Välittäjät hoitavat kaikki toimenpiteet – rekisteröinnit, uusinnat ja siirrot – itsepalveluna sähköisessä järjestelmässä. Uuden välittäjän lisääminen ei aiheuta virastolle jatkuvaa hallinnollista työtä, vaan ainoastaan yhden käyttäjätunnuksen lisäämisen rekisteriin. Sen sijaan jokainen verkkotunnus tuo todellisia kustannuksia: tietokantaylläpitoa, nimipalvelutarkistuksia ja laskutusta.
Tästä seuraa, että todellinen kustannusperuste on verkkotunnusten määrä, ei välittäjien määrä. Koska .fi-verkkotunnuksen vuosihinta on joka tapauksessa nousemassa 9 eurosta 13 euroon, tarvittava lisätulo (esimerkiksi ehdotettu +1 € per tunnus) voitaisiin sisällyttää tähän korotukseen ilman uusia hallinnollisia toimenpiteitä. Tällainen ratkaisu olisi hallinnollisesti neutraali ja maksuperustelain hengen mukainen, ja se kohtelisi kaikkia toimijoita yhdenvertaisesti riippumatta niiden koosta tai tarkoituksesta.
Ehdotetun asetuksen aikataulu on lisäksi epärealistinen ja kohtuuton. Jos 400 euron vuosimaksu tulisi voimaan ehdotuksen mukaisesti jo 15.1.2026, nykyiset verkkotunnusvälittäjät eivät ehtisi varautua siihen taloudellisesti tai hallinnollisesti. Monille toimijoille tämä voisi tarkoittaa pakkoa luopua välittäjästatuksesta lyhyellä varoitusajalla.
Yhteenveto ja vetoomus
Tässä tilanteessa ehdotan seuraavaa:
- Vuosimaksun käyttöönottoa siirretään vähintään vuodella, jotta vaikutukset voidaan arvioida ja pienet toimijat voivat sopeutua muutokseen.
- Maksun kustannusperusteisuus arvioidaan uudelleen maksuperustelain pohjalta, ja todellisia kustannuksia vastaava hinnoittelumalli otetaan käyttöön.
- Traficom selvittää tunnuskohtaisen lisämaksun mallin (esimerkiksi +1 € per tunnus) osana kustannusvastaavaa ja yhdenvertaista vaihtoehtoa ennen asetuksen lopullista hyväksymistä.
Tällä tavalla Liikenne- ja viestintäministeriö voi saavuttaa samat taloudelliset tavoitteet, täyttää maksuperustelain vaatimukset ja samalla säilyttää nykyisen mallin avoimuuden, kilpailun ja monimuotoisuuden.